Minä ihmettelin kovasti, minne Aittahiiri Hössykkä yhtäkkiä katosi. Me otimme valokuvia, Matti-Kotitonttu ohjasi minua ja Hössykkää...huh, oli melko koettelevaa se mallikoulussa olo. Aittahiiri oli pukeutunut edelleen pelkkään pyjamaan. Noh, kuvaukset loppuivat aikanaan. Mutta aivan hetkessä Aittahiiri  oli kuin olikin kadonnut. Me aloimme kovasti etsiä sitä. Pieni Tonttu-poika Uppana sitten julisti suurella äänellä, että hän kyllä tietää. Ja niinpä tiesikin. Siellähän Aittahiiri istuskeli ulkokuistilla aivan tyynenä ja hän kertoi itse, että hän yritti olla hissun kissun, ettei kukaan vaan häntä löytäisi.  Noh, nythän me sitten keskustelimme aiheesta, että koskaan ei saa piiloutua ihan itsekseen. Piilosilla leikki  on kivaa, mutta sitä pitää leikkiä yhdessä ja sopimuksesta. Eikä kukaan saa yhtäkkiä omin luvin kadota noin vain hokkus pokkus.