Hei kaikki.

Kiitos hyvästä palautteesta, jota Riihitonttu on saanut cd:stä puhelimitse varsinkin. On ollut mukavaa kuulla, että ihmiset pitävät kuuntelemisesta, sillä se on hieno taito. Usein saattaa käydä niin, että kun on oppinut oikein hyväksi puhujaksi, rakastuu puhumiseen ja puhuu ja puhuu...saattaa puhua toiset tontut jopa ihan pyörryksiin asti...kun on tottunut puhumaan paljon, onkin ehkä vaikea oppia uudelleen kuuntelemaan. Varsinkin hiljaisuuden kuuntlememinen olisi erityisen tärkeää. Sitä paitsi se on tosi jännittävää. Voi kuulla ihan ihmeellisiä luonon ääniä esimerkiksi...sateen ropinaa tai ihan pienen pisaran putoamisen maahan, jossa nyt on hitusen lunta. Voi ehkä oikein hyvin harjaantuneena kuuntelijana oppia kuulemaan toisen tontun ajatuksia...Näin meillä tontuilla joskus on oikeasti sattunut. Ja siitäpäs vasta tulee hauska olo...tulee sellainen hyvä olo, kuin joku ymmärtäisi jopa tonttua.

Niin, minäpäs olinkin  päivät ennen joulua tosi kiireinen. Rautatieasemallakin aatonaattona pistäydyin ottamassa vastaan helsingin vieraan. Tapasin asemalla myös ranskalaisia, jotka hämmentyivät niin, hyvä etteivät pyrstölleen lennähtäneet, he olivat tavanneet Rovaniemellä Joulupukin ja olivat hyvin iloisia siitäkin. He ottivat minusta valokuvia, joka onkin jo tullut minulle tutuksi. Olen tämän Joulun ollut kuin mikäkin vilmitähtitonttu !

Tyrnävällä on ollut huumorintajuisia ihmisiä ja jotka ovart varsin hauskoja juttelemaan myös. Aikuisillakin on ollut juttuja tontulle mutta varsinkin lapset ovat kertoneet asioita Rillintillille. Kaikki juttelijat lämmittävät tontun sydäntä. Olenpa onnistunut kiireisimmänkin oloisen joulunviettäjän saamaan hymyilemään. Jostain syystä jota kuta on ruvennut aivan naurattamaan kun yhdessä olemme vitseilty. Ja silloinhan tonttu on onnistunut tehtävässään ja saanut ihmiset hyvälle tuulelle. Sillä ei ole ollenkaaan itsestään selvää edes se, että onnistuu tapaamaan tontun.

Riihitonttu käväisi virallisessa Potretissa eli valokuvassa Keräsen kuvaamossa tulevia Joulujuhlia ajatellen. Nyt sitten alkaakin tonttulan väellä valokuvavedoksista parhaimpien valokuvien valitseminen...mahdollisesti kortteihin, käyntikortteihin ja erilaisiin ilmoituksiin ja tietysti uusien satu-cd:n tarpeisiin ja mahdollisiin kirjallisiin tuotoksiin. Joten touhua piisaa vielä Joulun ajan jälkeenkin. Vaikka kyllä minä jo oikeasti haluaisin vetäytyä Uunitonttu Umpiunisen kanssa sinne lämpöiselle uuninpankolle torkahtelemaan ja välillä voisin syödä joulukinkkua.