Heräsin sieltä uuninpankolta, kun Umpiuniselle tuli kova yskänpuuska, hän yski niin, että minun hiippalakkini kulkunen alkoi kovalla äänellä kilkattamaan. Minä jo luulin, että äkkiä, äkkiä, minun pitää joutua Lentävään Lampaaseen...niinpä kampasin partani ja hommausin ulos aitasta. Vielä mitä, kello oli noin 6 iltapuolella ja sitten oivalsin, että ei vielä olekaan lauantai-aamu. Niinpä päätin lähteä Tyrnävälle, ajaa huristin autotonttujen automobiilillä ja kylläpäs oli pimeää. Yhtäkkiä yks vekara oli tienposkessa ja hän pelleili automobiilini kanssa...hän astui tien reunasta yhtäkkiä ajoradalle...tie oli musta ja märkä. Oli onni, että olin pyyhkinyt unihiekat pois silmistäni ja näin hänen mukamas oivallisen jekkunsa ja ehdin väistää lapsosen, enkä edes suistunut ojaan. Voi iskät ja äiskät sekä opettajat, sanokaa tekin lapsosille, että tuollainen leikki on oikeasti tosi vaarallista. Minun  Rillintilli-sydän hakkasi niin kovasti, että jälleen alkoi hiippani kulkunen itsekseen kilistä. Kohta tapahtuman jälkeen pieni valkoinen lumikeiju liiteli automobiilin tuulilasin editse ja vilkutteli minulle ihastuttavalla hopeisella keijutähdellään. Voi miten hän olikaan kaunis ja pikkuinen. Minun mieleni virkistyi säikähdyksen jälkeen.

Kun palasin reissulta aittaani, tiesin, mikä oli lumikeijun sanoma, sillä hiljoitellen alkoi sataa suuria lumihiutaleita ja niitä satoi niin paljon, että aitanpolkunikin oli peittynyt lumeen. Ihanaa !